Luonto
Järvet
Suot
Metsät
Kallio- ja maaperä
Tähtitaivas
Eläimet

Järvet

Heinijärvellä on nimikkojärven lisäksi useita pieniä järviä. Ne ovat matalia ja enimmäkseen suorantaisia.

Heinäniittyjen ja peltomaan lisäämisen toivossa tehdyt järvien laskut ja kuivatukset yleistyivät Suomessa 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin myös Heinijärvellä tehtiin ensimmäiset kuivatusyritykset. Kantatie 86:n (Paavolantie) jakama Heinijärvi jäi pääosin keväisin tulvivaksi joutomaaksi. Viime vuosikymmenien aikana Heinijärveä on vesitetty uudelleen.

1960-luvun alussa kuivatettiin lopullisesti mm. Kiiskilän- ja Lautuanjärvi. Kylän asukkaiden puheissa järvet elävät yhä: "järvellä" ollaan peltotöissä ja "järven" poikki kävellään naapuriin. "Ranta" ei enää ole sinisenä lainehtivan järven ranta, vaan pellon reuna - mutta puheissa yhä ranta!

Luonnontilaisempana säilyneitä pienempiä järviä ovat mm. Pihlajainen ja Rosinjärvi. Pinta-alaltaan 83 hehtaarin suuruinen Iso-Nuoluanjärvi on Oulun seudun 14:nneksi suurin järvi. Nevarantainen järvi on kevättalvisin suosittu pilkkipaikka. 1960-luvun nuorison muisteloissa Nuolua on erämaajärvi, jolle vaellettiin metsiä pitkin onkimaan ja seikkailemaan. Nyt tiet kulkevat läheltä, herkille suorannoille on ilmestynyt mökkejä, ja itään päin katsoessa voi erottaa turveaumoja.

Vuoden 1949 peruskartassa Hirvinevan keskellä näkyy Hirvilampi. Myöhemmin Hirvineva ojitettiin ja otettiin turvetuotantoon. Kun turvetuotanto loppui 1990-luvun puolivälissä, Vapo Oy teki alueelle tekojärven, Hirvinevan lintujärven. Tekojärven pinta-ala on 140 hehtaaria, keskisyvyys 0,7 metriä ja suurin syvyys kolme metriä. Rannalla on lintutorni, nuotiopaikka, luontopolku ja hirsilato, jonka seinillä on opastauluja alueen lajistosta. Hirvinevan lintujärvestä on kehittynyt monipuolinen ja mielenkiintoinen retkikohde. Matala allas, saaret ja rannat ovat kasvittuneet nopeasti altaan rakentamisen jälkeen. Tämän vuoksi myös lintumäärät ovat alkuvuosista vähentyneet, mutta edelleen järvellä esiintyy monipuolisesti sekä pesiviä että muuttavia lajeja. Linnut vuosikirjassa 2005 on perusteellinen selvitys Hirvinevan tekojärven linnustosta vuosilta 1995-2003. Järven kasvillisuuden, linnuston ja muun eliöstön kehityksestä on julkaistu useita muitakin selvityksiä esimerkiksi Perämeren tutkimusaseman julkaisuissa.

Lähteitä:

Aalto, Pirkka & Jouko Siira: Turvetuotantoalueesta lintujärveksi - Limingan Hirvinevan tekojärven linnusto. Linnut vuosikirja 2005, sivut 113-119.

Hirvinevan lintujärvi -esite. Vapo Oy Energia, Kuopio, 5 / 2000.

Oulun seudun ympäristön tila 2009. Oulun seudun ympäristötoimi, julkaisu 4 / 2009. 21 s.